14.12. VALKEAN JOULUN KAIPUU

 

Vuoden viimeisinä viikkoina odotellaan paitsi joulua, myös lunta. Pimeys on jatkunut niin pitkään, että mielikin on alkanut mustua. Keinovalot eivät tunnu riittävän; kaivataan myös luonnon osallistumista. Lumen tulo liittyy pikemminkin vuoden kiertoon kuin jouluun, mutta pohjoisella pallonpuoliskolla elävät kokevat usein, että joulu ilman lunta jää jotenkin vajavaiseksi. Ainakin valkea joulu kruunaa juhlan. Lapsille lumen tulo merkitsee uudenlaisia elämyksiä ja leikkimahdollisuuksia. 

Lumihiutaleet kiehtovat minua. Jokainen niistä on aivan omalaisensa, ei ole kahta samanlaista. Silti ne kaikki ovat kuusikulmaisia ja samankaltaisia. Erot voi huomata vasta, kun tutkii tarkemmin. Lumihiutaleiden tanssi kiehtoo, näkyipä taivaalla sitten keveitä ballerinoja tai raskaita huopatossuja. Maa peittyy niihin muodostaen pehmeän, valkoisen maton. Jos lunta tulee kylliksi, myös akustiikka muuttuu. Äänet pehmenevät ja lumivaippa sulkee ympäröivän maailman pois. Maisema on uusi, hohtavan puhdas.

Joulukuussa lumi ei yleensä tule jäädäkseen: ainakin Etelä-Suomessa asuvat saavat varautua siihen, että valkoinen ihanuus katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin. Pysyvä lumi saattaa jäädä tulematta koko talvena. Mutta silti jaksamme toivoa, että edes joulu olisi valkoinen.

Lumi ei ollut vieras ilmiö Palestiinan asukkaillakaan. Sitä satoi ja sataa nykyäänkin, Israelin vuorilla. Lumi kuvastaa usein sisäisen puhtauden kaipuuta. Psalminkirjoittaja jo kauan ennen Jeesusta pyytää pahoja tekojaan anteeksi ja vertaa puhtautta lumeen: ”…ja pese minut lunta valkeammaksi.”

Myös kirkollisessa yhteydessä valkoinen kuvaa iloa, kiitosta ja puhtautta. Se on Jumalan, enkelien ja kaikkie pyhien väri. Ennen kaikkea Jeesuksen väri. Tämän vuoksi esimerkiksi kastemekko valkoinen, samoin rippikoululaisen ja papin alba. Suurina Kristus-pyhinä, kuten jouluna ja pääsiäisenä koko kirkko pukeutuu valkoisiin tekstiileihin.

Myös siellä, missä ei ole lunta iloitaan valkeasta joulusta: Angolassa pitkään toiminut lähetystyöntekijä kertoo, kuinka liljat levittäytyivät valkoiseksi matoksi ikkunan alle joulun aikaan ja toivat etelän ihmisille samaa valon ja puhtauden sanomaa kuin lumi meille. Liljat mainitaan Raamatussakin.

Ei siis masennuta, jos lunta ei tule: luodaan valkeutta kukilla, tekstiileillä ja leikkaamalla silkkipaperista valkoisia hiutaleita ikkunaan. Jos joku ei tiedä, miten niitä leikellään, hänen kannattaa kysyä naapurin eskarilta: tämä on mitä todennäköisimmin väsännyt paperihiutaleita viime päivinä.