11.12. LAULUKIN ON ENKELEIDEN LAHJA

Pujahdan kirkon ovesta hälisevään joukkoon. Tulen väsyneenä pitkän työpäivän jälkeen ja hälinä tuntuu rasittavalta. Siksi pujottaudun nopeasti kirkkosalin puolelle, jossa on hiljaisempaa. Saan vihkosen käteeni ja istun penkkiin jonkun toisen viereen. Pian myös toiselle puolelleni ilmaantuu joku.

Olen saapunut paikalle yksin, mutta en kuitenkaan ole yksin. Koko hälisevä joukko siirtyy kirkkosalin puolelle ja hiljenee, kun vetäjä toivottaa meidät kaikki tervetulleiksi. Sitten hän ilmoittaa ensimmäisen laulun. Nostan katseeni ilahtuneena, sillä tämä laulu on juuri se, millä on hyvä aloittaa. Huomaan vierustoverini hymyilevän minulle. Hän on huomannut reaktioni ja jakaa sen kanssani. Välillämme vallitsee pienen hetken ajan täysi yhteisymmärrys – ilman, että tunnemme toisiamme, ilman että sanomme sanaakaan.

Kun ensimmäinen sävel kajahtaa ilmaan, se vie jo mennessään. Laulu laululta tunnelma kevenee ja mieli virkistyy. Kun on lempilauluni vuoro, kyyneleet kohoavat silmiini. Ne eivät ole surun eivätkä kiukun kyyneleitä, vaan poskilleni valuu koko ihmisyys. Päällimmäiseksi nousevat kuitenkin ilo ja kiitollisuus. Ilo hypähtelee sisälläni kuin kumipallo ja tuntuupa se karkaavan salin puolellekin. Siellä se pompahtelee sinne, tänne ja vie koko joukon mennessään. Jollain merkillisellä tavalla olemme kaikki hetken yhtä. Mikä meitä pitelee? Joulun lumo, laulun lumo?

Kun enkeli ilmestyy paimenille ja ilmoittaa heille Jeesuksen syntymästä, hänen rinnalleen saapuu joukko taivaallista väkeä, joka ylistää Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha, ihmisille hyvä tahto.”

Jumalan ylistäminen onkin yksi enkeleiden tehtävistä. Ylistäminen on vanhahtava sana, jonka voisi ehkä kääntää nykykielelle seuraavasti: laulaen kiittäminen. Raamatun mukaan Jumalan todellisuudessa kaikuvatkin ikuisesti ”kauneimmat joululaulut” – ilman, että lauluihin väsyy tai kyllästyy. Ajatus on niin huikea, että se tuntuu jopa oudolta.

Elämässämme on asioita, tunteita, joiden ilmaisemiseen sanat eivät riitä. Me laulamme, tanssimme, piirrämme, maalaamme, kun olemme pakahtumaisillamme jostakin, mikä kaipaa vapauteen. Toisaalta nämä ilmaisumuodot auttavat meitä löytämään asioita, tunteita, joita emme itsessämme ole aiemmin tunnistaneet.

Käy sinäkin löytämässä joulun iloa sieltä, missä lauletaan kauneimpia joululauluja. Tilaisuuksia järjestetään seurakunnissa eri puolilla Suomea – joskus vielä joulun jälkeenkin.