13.12. LAHJA ON SE, MITÄ EI ANSAITA

Lapset odottavat innokkaasti joulua ja joulupukkia, joka monessa perheessä tuo lahjat perinteiseen tapaan. Perinteeseen tuntuu kuuluvan myös se, että lapsia kehotetaan käyttäytymään kauniisti, jotta saisivat nämä lahjat. ”Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee, niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee”, valistetaan lastenlaulussakin. Ja saattaahan tämä tietysti olla toimiva keino lasten vilkkauden hillitsemiseen joulunaluskiireissä. Monet lapset tietävät, että pelkkä yrityskin riittää, ei tarvitse olla mallikelpoinen, jotta saisi lahjat. Mutta jonkun mielessä saattaa lymyillä pelko epäonnistumisestakin. Useimmiten vanhemmat kuitenkin ymmärtävät, missä raja menee, eivätkä vaadi liikaa.

Meidän perheessämme "kiltteydestä" ei ole koskaan puhuttu mitenkään erityisesti joulun alla. Pukki kyllä kävi meilläkin lasten ollessa pieniä; maalla isotädin luona pukkina toimi naapurin isäntä. Lapsia ei haitannut se, että lahjat toi joulupukki ja kuitenkin ne olivat mummilta, kummilta ja muilta ystäviltä. Sen sijaan emme halunneet liittää lahjojen saamista käyttäytymiseen. Lapset saivat lahjoja, koska he olivat meidän lapsiamme, koska he olivat olemassa ja koska oli joulu.

En väitä, että ”kiltteydestä” puhuminen olisi väärin. Etenkin jos puhe kohdistuu siihen, kuinka tärkeää on se, että kohtelemme toisiamme hyvin, autamme ja muistamme joulun aikaan ja muulloinkin. Kyllähän me aikuisetkin muistuttelemme toisiamme siitä, että hyvän tekeminen tekee hyvää ja tuo joulumieltä. Mutta itse en ole koskaan liittänyt tähän puheeseen lahjojen saamista.

Oma ajatteluni perustuu siihen, että kristillisen joulun sanomassa on kysymys nimenomaan siitä, että ihmiskunnalle annetaan lahja, jota se ei voi ansaita – ei millään omilla tekemisillään eikä tekemättä jättämisillään. Tämä lahja on yhteys Jumalaan. Se menetettiin aikojen alussa sen vuoksi, että ihminen sortui pahuuteen. Jumala lähetti poikansa, itsensä, korjaamaan tämän tilanteen.

Jumala on hyvä ja pyhä, siksi pahuus ei mahdu hänen maailmaansa. Jeesus voitti pahan ja kuoleman kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Sen vuoksi meidän on mahdollista elää yhteydessä Jumalaan tässä maailmassa ja iankaikkisuudessa. Puhumme armosta. Se on lahja, joka meille annetaan.  Jeesus- lapsi on kristitylle joulun arvokkain lahja.

Silloin kun kristitty ihminen pyrkii elämään oikein, hän tekee sen rakkaudesta Jumalaan ja rakkaudesta toiseen ihmiseen. Hän ei saavuta sen kautta Jumalaa eikä nirvanaa.

Perheessämme ei enää ole pieniä lapsia; on vain pieni koira, Nalle. Se on sen verran hemmoteltu, ettei oikein osaa tehdä mitään temppuja saavuttaakseen haluamansa. Se on varma, että annamme sille ruokaa ja muuta hyvää, koska rakastamme sitä. Sekin rakastaa meitä omalla koiramaisella tavallaan. Nalle iloitsee jokaisesta lahjasta, jonka se saa, miettimättä, se onko ansainnut sen vai ei.