18.12. TÄHTINA TOISILLEMME

Kirkasta tähtitaivasta katsoessaan ihminen tuntee itsensä varsin pieneksi. Maailmankaikkeuden suuruus hiljentää ja hämmentää. Eipä ihme, että me ihmiset sijoitamme Jumalan todellisuuden jonnekin tuonne tähtien taakse. Toki tiedämme, että avaruus jatkuu äärettömyyksiin. Siksi ajatus taivaasta onkin enemmän symbolinen käsite kuin konkreettinen paikka. Jumalan todellisuus on meille pitkälti mysteeri, joka avautuu vasta tämän elämän jälkeen.

Sama ajatus oli mielessäni, kun nimesin tämän blogini. Jouluun liittyvien elementtien taakse kätkeytyy ajatuksia kristillisestä todellisuudesta. Monet niistä viestivät Jumalan todellisuudesta, siitä, minkä kertomiseen sanat eivät aina riitä.

Itämaan tietäjät luottivat tähteen ja omaan kykyynsä lukea taivasta, kun he lähtivät etsimään vastasyntynyttä kuningasta. Tähti johdatti kuin johdattikin viisaat miehet aikanaan Jeesuksen seimen luokse. Kuinka moni meistä uskaltautuisi pitkälle matkalle kohti tuntematonta vain tähti oppaanaan? Luulen, että monelle ei riittäisi enää edes kartta ja kompassi, vaan useimmilla olisi navigaattori apunaan.

Kuitenkin Jumala kutsuu meitä tällaiselle matkalle kohti pientä tallia ja lasta, joka on Jumala itse. Tähti, joka on kautta aikojen johdattanut ihmisen Kristuksen luo, on Jumalan sana. Vaikka Raamatun tulkinnasta välillä kiistelläänkin, sen ydinsanoma on yksinkertainen. Jumala lähetti poikansa, itsensä, maailmaan korjatakseen sen, mikä syntiinlankeemuksessa särkyi. Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta me löydämme uuden yhteyden Jumalaan, sekä täällä maan päällä että kerran siinä toisessa todellisuudessa, jota kutsumme taivaaksi.

Eipä ihme, että joulun tähti onkin jo käsite sinänsä. Varsinaista joulutähteä kutsutaan myös Betlehemin tähdeksi Jeesuksen syntymäpaikan mukaan. Taiteessa tämä tähti esiintyy tietäjien seurassa usein kahdeksansakaraisena. Sen on syntymän ja uuden elämän vertauskuva. Joskus joulun tähti kuvataan kuusisakaraisena, kahdesta kolmiosta muodostuvana Daavidin tähtenä. Viisisakarainen tähti sen sijaan johdattelee meidät pääsiäisen sanomaan, sillä sakaroiden ajatellaan kuvaavan Kristuksen viittä haavaa. Sen kärki osoittaa ylöspäin, ja siten se voidaan tulkita voiton merkiksi.

Kun lapsemme olivat pieniä, he saivat lahjaksi kellertäviä, muovisia tähtiä. Minulta meni jonkin aikaa ennen kuin ymmärsin, mitä noilla tähdillä tehtiin. Ne kiinnitettiin seinään, ja siinä ne kököttivät pitkän päivän mitäänsanomattomina – ja imivät valoa itseensä. Illalla pimeässä ne sitten loistivat oikeiden tähtien tavoin. Toisin kuin täältä maan kamaralta katsoen näyttäisi tähdetkään eivät loista itsessään. Ne saavat valonsa auringolta, aivan kuten kuukin.

Tämän ajatuksen johdattelemana voisimme ajatella, että jokainen kristitty on kuin tähti. Hänellä on sama tehtävä kuin Betlehemin tähdellä: johdattaa ihmisiä Kristuksen luo. Kuten tähti, hänkään ei loista omaa valoaan, vaan saa valonsa taivaallisen linnunradan auringolta, itseltään Kristukselta. Tähtinä voimme ilahduttaa toista ja muistuttaa siitä, mikä on tärkeää elämässä. Kirkkomuskarilaulu kehottaa: ”Ollaan tähtiä toisillemme.”