20.12. MIES NIMELTÄ JOOSEF

Maailma on täynnä erilaisia taideteoksia - maalauksia, veistoksia, ikoneita ja muita - jotka kuvaavat Kristusta ja hänen äitiään. Madonna ja lapsi.  Neitsyt Maria ja Kristus-lapsi. Jumalan äiti ja Vapahtaja.

Vapahtajamme maanpäällinen isä jää usein varjoon. Jouluaiheisessa taiteessa Joosef otetaan kuitenkin yleensä mukaan. Pyhää perhettä kuvaavissa maalauksissa Marian puoliso seisoo usein jossain takavasemmalla katsellen levollisena perhettään.  Huomio keskittyy silti lapseen ja hänen äitiinsä.

Emme tiedä Joosefista paljoakaan. Hänen ajatuksistaan ei Raamattu kerro juuri mitään: ainoastaan sen, että Joosef kavahti hiukan saatuaan tietää, että Maria odotti lasta, joka ei ollut hänen ja aikoi jättää tämän kaikessa hiljaisuudessa. Kun enkeli sitten kävi valottamassa tilannetta myös Joosefille, tämä otti Jeesuksen omaksi pojakseen.  Jeesus kulki maan tavan mukaan isänsä jalanjäljissä ja oppi puusepän ammatin. Vasta kolmenkymmenen ikävuoden paikkeilla Jeesuksesta tuli se kiertelevä opettaja ja parantaja, jonka me tunnemme.

Yhä tänäänkin meillä on ympärillämme ihmisiä, jotka eivät pidä melua itsestään. Näemme heitä kodeissa, työpaikoilla ja muissa yhteisöissä. He ovat sekä miehiä että naisia. He toimivat pitkäjänteisesti ja hiljaisesti jossain taustalla. He kannattelevat arkea silloin, kun muut toteuttavat itseään, innovoivat ja pitävät meteliä saavutuksistaan. He eivät hätkähdä elämän vastoinkäymisiä, vaan ottavat vastuuta siitäkin, mikä ei heille varsinaisesti kuuluisi, mikäli näkevät asian tärkeäksi. He ovat elämän puuseppiä, jotka pitävät rakenteet kunnossa.