21.12. MARIA - TOISENLAINEN TEINIÄITI

Avaan television irrottaakseni ajatukseni hetkeksi arjen kiireistä. Menossa on ohjelma nimeltä Toisenlaiset teiniäidit. Nimi tuntuu hassulta. Miten niin toisenlaiset teiniäidit?

Ohjelma unohtuu. Jään miettimään asiaa. Tämän päivän keskivertoäiti on kolmikymppinen ensisynnyttäjä. Sitä taustaa vasten teiniäiti on toisenlainen äiti. Mutta miksi meillä on niin suuri tarve määritellä erilaisuutta? Äiti on äiti, olipa hän minkä ikäinen tai näköinen hyvänsä. Eikö olisi mielekkäämpää korostaa sitä, mikä äitiydessä on yhteistä?

Mieleeni muistuu Maria, joka oli kuin olikin toisenlainen teiniäiti. Juutalaisessa kulttuurissa kaksi tuhatta vuotta sitten raskaus ennen avioliittoa oli hankala asia – kuten se on ollut ja on usein yhäkin aikakaudesta ja kulttuurista riippuen. Se, että äiti oli varsin nuori, ei sen sijaan ollut kovin kummallista: useimmat naiset avioituivat iässä, jota me kutsumme teini-iäksi.

Mutta tuskinpa Marian oli kovin helppo saada ketään vakuuttuneeksi siitä, että lapsi oli Jumalan poika. Ei, vaikka Jumalaan uskottiin koko kansan voimin. Päinvastoin: koko yhteisön usko Jumalaan suvereenina Kaikkivaltiaana olisi saanut Marian väitteen kuulostamaan suuruudenhullulta. Luulenpa, että Maria sai pitää tiedon lapsensa alkuperästä pitkälti omanaan. Hän saattoi jakaa sen vain harvojen ja valittujen kesken: Joosefin, sukulaisensa Elisabethin – joka odotti tuolloin Johannes Kastajaa – ja kenties jonkun muun.

Mariaa tunnetaan nöyryydestä ja rohkeudesta. Hän suostui Jumalan tahtoon riippumatta siitä, mitä se hänelle itselleen saattoi merkitä. Kuinka paljon helpommalla me ihmiset pääsimmekään, jos suostuisimme siihen, mikä on väistämätöntä? Itse ainakin saan kamppailla jatkuvasti.

Näyttääkö edessä oleva joulusi jotenkin toisenlaiselta kuin toivoisit. Mitäpä jos katsahtaisit Mariaan ja ottaisit sen vastaan sellaisena kuin se on? Maria luotti ja turvasi Jumalaa kaikissa elämänsä tilanteissa – eikä turhaan. Jossain elämäni vaiheessa – kun asiat menivät liian usein aivan tosiin kuin olisin toivonut – muotoilin eräänlaisen moton, joka on tehnyt elämäni paljon kevyemmäksi sekä itselleni että läheisilleni: Tee parasta siitä, mikä on! Useinhan se on tietysti unohtunut, mutta aika ajoin palautan sen mieleeni. Tee sinäkin tänä jouluna parasta siitä, mikä on.