3.12. JOULU ULOTTUU YLI AJAN JA PAIKAN

Joulun seutuun aika saa monenlaisia merkityksiä. Sitä saattaa olla aivan liian vähän kaikkien kiireiden keskellä. Lapsesta, joka innokkaasti odottaa aattoilta, se voi tuntua kohtuuttoman pitkältä. Pitkältä se voi tuntua siitä, joka jää joulun seutuun yksin – vaikka odottamisen sävy onkin toinen.Joulu herättää muistot kuljettaen meitä aikojen taakse lapsuuteemme – ja tarinoiden kautta vanhempiemme ja isovanhempiemmekin lapsuuteen. Joulu myös siirtää meidät odotustemme ja toiveidemme kautta tulevaan. Millaista joulua sinä toivot, millaista rakennat? Odotatko valkeaa joulua, toivotko tapaavasi ystäviä vai etsitkö rauhaa ja hiljaisuutta?
 

Joulukertomus kuljettaa meidät kaukaiseen historiaan: näemme tallin, jossa vastasyntynyt vauva lasketaan nukkumaan heinillä vuorattuun eläinten ruoka-astiaan, lämpimästi kapaloituna. Nuori pariskunta katselee ihmetellen taivaallista pienokaista. Paimenet polvistuvat lapsen eteen, ja enkelikuoro laulaa ikuista säveltään. Kaiken yllä tuikkii tähti. Valo loistaa pimeässä.
 

Jeesuksen syntymä on ajallisesti historiaa, samoin monet oman elämämme joulumuistot. Mutta kristilliset kirkot kutsuvat meitä tänäkin jouluna seimen äärelle, kuten ne ovat tehneet vuosisatojen ajan. Jouluevankeliumi avaa silmillemme ikkunan ajattomuuteen. Jumala tulee ihmiseksi. Hän haluaa jakaa meidän elämämme, sen ilot ja surut. Me saamme ottaa ikuisuuden vastaan oman arkemme keskellä, vastauksena oman elämämme kysymyksiin. Saamme kysyä, mitä merkitsee se, että Jumala tuli ihmiseksi maailmaan?
 

Ikuinen muuttaa käsityksemme ajasta. Me elämme sitä, mikä on jo tapahtunut ja mikä vasta tulee tapahtumaan. Me muistelemme sitä, mikä on tässä tänään. Me odotamme sitä, minkä olemme jo saaneet. Joulun lapsi, Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän on valo, joka loistaa pimeässä.