4.12. ARJEN JA   JUHLAN VUOROPUHELU

 

Oletko sinä jouluihminen? Monet meistä kuvaavat itseään näin. Joulun aika on tärkeä vaihe vuodenkierrossa: saa nauttia siitä, että laittaa ympäristön tunnelmalliseksi, saa häärätä keittiössä erilaisten tuoksujen keskellä ja pakata toinen toistaan sievempiä paketteja läheisille. Ja lopuksi voi nauttia itse juhlasta: syödä hyvin, musisoida, avata lahjoja ja iloita läheisten seurasta.

Toiset taas kokevat, että joulun aika on yliarvostettua. Heidän joulunsa on pienimuotoinen, jopa arkinen. Jonkun elämässä voi olla erilaisia asioita, jotka tekevät juhlasta vaikean. Jonkun täytyy myös jatkaa työntekoa joulunakin, jos työskentelee esimerkiksi liikenteen tai sairaanhoidon parissa.

Mutta jokainen tarvitsee taukoja arkiseen aherrukseensa. Kulttuurista ja uskonnosta riippumatta ihminen on aina myös juhlinut. Juhlat sijoittuvat sekä vuodenkiertoon että elämän taitekohtiin, kuten syntymään ja parisuhteen solmimiseen.

Joulun sanoma tulee arjen keskelle ja tekee siitä juhlan. Marian ja Joosefin elämä poikkesi tavallisesta sikäli, että he olivat matkalla. Mutta matkan tarkoitus ei ollut lepäillä, vaan kyseessä oli niinkin arkinen todellisuus kuin verot. Maailmanmeno jatkui entisellään, Rooman valtakunnan keisari peräsi saataviaan – ja itse Jumalan poika oli syntymässä!

Paimenet olivat kedolla vartioimassa laumaansa, kuten aina muulloinkin. Palestiinan yö oli kylmä ja pimeä. Ehkä nuotio paloi valaisten, lämmittäen ja tuoden turvaa pedoilta. Tämän arkisen ja karun työyön mullisti enkeli kumppaneineen tuomalla taivaallisen viestin.

Ehkäpä idän kuninkaatkin elelivät normaalia elämäänsä. He, tai pikemminkin heidän alamaisensa, tutkailivat kaukoputkillaan taivasta ja havaitsivat siellä suuren tähden, johon liittyi lupaus. Tämä sai hallitsijat liikkeelle kameleineen, ja niinpä hekin ehtivät perille samaan kuvaelmaan pyhän perheen, paimenten, eläinten ja enkelien kanssa.

Todennäköisesti meidän joulukuvaelmamme on ajallisesti ja paikallisesti yhtenäisempi kuin todelliset tapahtumat, mutta totta siinä mielessä, että Jumalan valtakunta ylittää ajan ja paikan rajat. Sen vuoksi mekin saamme yhä astua tuohon ikiaikaiseen kuvaan ja iloita joulun sanomasta – kukin omalla tavallaan siinä tilanteessa, missä elämme – arkemme keskellä.