6.12. RISTILIPPU KERTOO KAHDEN MAAN KANSALAISUUDESTA

Meillä suomalaisilla on joulun tuntumassa aivan erityinen ekstrajuhla: itsenäisyyspäivä. Vaikka se ei sinänsä liity joulun tapahtumiin, mutta ajankohta saa sen liittymään. Jos joulu merkitsee Vapahtajan saapumista ihmiskunnan keskelle, kaikille kansoille, niin siniristilipun liehuminen salossa merkitsee vapautta meille Suomessa asuville.

Lähes jokaisen joulukalenterin kuudennesta luukusta ilmestyykin siniristilippu tai kaksi kynttilää ikkunalla. Kummallakin näistä on myös kristillinen viesti.

Kahden kynttilän sanotaan kuvaavan kahta isänmaata: tätä koti-Suomea ja Jumalan valtakuntaa, jonka kansalaisuuteen meillä on myös oikeus.

Sinivalkoisen ristilipun historia on mielenkiintoinen. Alun perin ei nimittäin ollut lainkaan selvää, millainen Suomen lipun pitäisi olla. Asiasta oli käyty keskustelua aina 1800-luvulta alkaen. Osa kannatti sinivalkoista ja osa punakeltaista lippua. Tasavallan perustamisen aikaan saloissa liehui Suomen leijona. Kauppalipunkin väritys oli punakeltainen, vaikka sen kuviona olikin risti.

Sisällissodan jälkeen punasävyinen lippu ei enää kelvannut valkoisille voittajille. Lopulta asiasta järjestettiin kilpailu. Siniristilipun suunnittelivat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. Eduskunta hyväksyi siniristilipun Suomen valtiolipuksi 28. toukokuuta 1918, ja senaatti vahvisti lain seuraavana päivänä.

Risti valittiin lippuumme lähinnä siksi, että kuvio toistui toistenkin pohjoismaiden lipuissa. Sininen risti valkoisella pohjalla valittiin sen vuoksi, ettei lippu sekaantuisi muihin lippuihin, lähinnä Ruotsin ja Islannin.

Risti kertoo luonnollisesti siitä arvopohjasta, jolle Suomea rakennettiin. Näin sekin lopulta välittää saman viestin kuin kynttilät ikkunalla: Suomen lisäksi saamme olla myös Jumalan valtakunnan kansalaisia.