8.12. SIELU TARVITSEE TILAA

Usein unohtuu, että myös adventin aika on paaston aikaa. Paaston väri on violetti. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina tosin otamme sydänten kuninkaan valkoisissa vastaan, mutta tämän jälkeen kirkkomme pukeutuvat violettiin ja vaihtavat valkoiseen vasta jouluaattona.

 

Luterilainen paasto korostaa sydämen paastoa: sitä että tutkimme itseämme Jumalan sanan valossa, käännymme hänen puoleensa rukouksin ja kiitoksin. Fyysinen paasto voi tukea tätä, mutta se ei koskaan ole itsetarkoitus.

 

Kolmas adventtisunnuntai on omistettu Johannes Kastajalle, miehelle, joka raivasi tietä Jeesukselle ja tämän toiminalle maailmassa. Johannes oli vaatimaton mies, suorastaan askeettinen. Hän eli autiomaassa yksinkertaisesti ja luonnonmukaisesti. Raamatussa kerrotaan, että pukeutui nahkavaatteeseen ja söi heinäsirkkoja - siis trendikästä superfoodia.

Moni meistä kaipaa elämää, joka olisi nykyistä yksinkertaisempaa. Mieli tekisi luopua niin tavarasta kuin oravanpyöristäkin. Ainakin hetkeksi. Tai lopullisesti. Miten vain.

Joulukiireiden keskellä on tärkeä tehdä tilaa hiljaisuudelle: pysähtyä miettimään omaa vointiaan ja suhdettaan joulun lapseen. Osallistuminen messuun tai vaikkapa konserttiin tekee tilaa sielulle. Suomalaiselle rakas tapa hiljentyä on luonnossa liikkuminen. Myös pieni hetki aamusella, keskipäivällä vaikka ruokatunnin yhteydessä tai illalla ennen nukkumaan menoa voi olla merkityksellinen. Auttaako jokin rituaali rauhoittumaan – kynttilä sytyttäminen, musiikin kuuntelu tai rukous.

Vaikeampaa, joskaan ei mahdotonta, on kieltäytyä edes jonkin aikaa ylimääräisistä jouluherkuista, joita joka tilanteessa tarjotaan, mutta jos tähän pystyy, joulun aikaan perinneherkut maistuvat erityisen ihanilta!